keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Lumivalkoinen

Rakastan talvea ja sitä, kun kaikki on valkoista. Puhdasta. Kaunista. Puiden oksat ovat saaneet lumisen kuorrutuksen. Pakkanen tuntuu poskipäillä, sormissa. Kengänpohjista kuuluu narinaa, kärkeen tarttuu lunta. Nenä punoittaa, hengitys höyryää. Kaksi höyrypilveä kietoutuu yhteen ja kohoaa kohti yläilmoja. Aamulla on hämärä vielä maassa. Iltapäivällä karkaa valonlähteemme taas käsistä ja laskeutuu kukkuloiden taakse jättäen jälkeensä kellertävän taivaanrannan. Katselen sitä ja mietin, kuinka onkaan mukava olla. Mukava vain olla. Miksi pitäisi ahdistua pimeästä? Eipähän tarvitse siristellä silmiä. Tämä ei ehkä ole vuodenaika valokuvauksen, ei yöttömän yön. Mutta mitä olisivatkaan ne ilman tunnelmallista talvea? Vuodenaika, jona joulukynttelit nostetaan ikkunalaudalle, glögi laitetaan kiehumaan, rauhoitutaan.

4 kommenttia :