Kevään ihme

Näen pieniä vihreitä hiustupsuja tunkeutuvan läpi harmaan maan. Keltaiset silmät siellä täällä kiiluvat auringonvalossa. Muutamat hampaat leijailevat sinisessä taivaan meressä. Pikkuruisia korvia katselen puiden oksilla. Maan haltija, jokavuotinen ihme on hän, jota me kaikki odotamme. Hän valmistautuu ja näyttäytyy koko loistossaan pian. Lämpö nostaa sen pintaan. Tunteet pintaan. Olen sekaisin niistä. Olen sekaisin valosta. Sisäinen kelloni on sekaisin kirkkaista illoista. Mutta en anna sen haitata. Koska tahdon tarttua käteen kevään ihmeen.