Miksi sulkeutua kun voi olla avoin? Miksi kääntää katse pois kun voisi hymyillä? Kuinka usein menenkään sieltä, mistä aita on matalin. En tervehdi puolituttua tai ota minkäänlaista kontaktia vanhaan koulukaveriin, nykyiseenkään. Mitä siinä menettäisin, vaikka niin tekisinkin? En mitään kuten tällä viikolla totesin. Kohtasin kolme ihmistä, vaihdoin muutaman mitättömältäkin tuntuvan sanan ja sain heti paremman mielen. Samoin kävi toiselle osapuolelle. Mitätön teko muuttuikin merkitykselliseksi. Huomaamaton huomatuksi.
Kuka tunnustaa mieluummin istuvansa bussissa yksin tai kävelevänsä pysäkiltä kouluun omissa oloissan? Ainakin yksi käsi nousee ja se on minun. Tämä tulee muuttumaan. Ihmisiä me kaikki olemme. Ihmisiä, jotka on luotu sosiaalisiksi olennoiksi, laumassa eläjiksi.
Upeita kuvia! Ihana tunnelma :)
VastaaPoistaPaljon kiitoksia Anissa! Täytyy myöntää, että jouduin useaan kertaan nämä muokkaamaan. Joskus ei vain suju. Mutta mukava kuulla edes hieman onnistuneeni! :---)
PoistaWau mitä kuvia! siis ihan mielettömiä! :) Ei pelkästään tämän postauksen kuvat, vaan koko blogi täynnä! Jään seurailemaan ehdottomasti! :) Pidä tyttö toi tyyli! ♥
VastaaPoistaKurkkaisithan myös. ja heittäisit vaikka mielipidettä! Kommentteja kun on aina kiva antaa ja saada, eikö? :)
http://hennankengissa.blogspot.fi/
Voi ei, oon tosi otettu ja kiitollinen! Ehkä ihaninta ikinä kuulla tuollaista palautetta! :---) Kiitos!
PoistaNyt se tuli taas todistettua miten mukavaa se on saada kommenttia. Laitetaan siis hyvä kiertämään!